RV29–35, raskauspäiväkirja osa 9

RV29 – Äänikirja vinkkejä

Taas mennään viikoissa eteenpäin. Tuntuu että raskauden toinen kolmannes meni nopeasti ja aivan hullua ajatella, että mennään jo viimeisessä kolmanneksessa. Nyt kun ollaan jo virallisestikin viimeisessä vaiheessa, väkisinkin ajatukset siirtyvät jo kohti maalisuoraa ja tulevaa synnytystä.

Edelleen koen olevani asian suhteen seesteinen, enkä jännitä sitä liikaa. Olen kuunnellut paljon äänikirjoja vauva ja vanhemmuus aiheeseen liittyen. Välillä niistä aina kysytäänkin instan puolella, niin alla listaus kirjoista, joita olen kuunnellut:

Pää edellä: Näin tuet lapsesi kehitystä
Ärhäkkä kuin äidiksi tullut
Synnytyksen lyhyt oppimäärä
Hullu kuin äidiksi tullut: Äitiyden pilvilinnat ja todellisuus
#vauvavuosi
Tee se itse -vauva: Romaani
Äidiksi tuleminen
Uraäidin selviytymisopas: Tarinoita ruuhkavuosien kuningattarilta
Hyvien synnytystarinoiden kirja
Peloton synnytys

Mainos Nextory – Suurinosa kirjoista löytyy Nextory äänikirja palvelusta. Jos innostuit jonkun kirjan kuuntelemisesta tai lukemisesta, voit rekisteröityä hyödyntäen 45 päivää ilmaista kuuntelua. Ilmaisen kuuntelun pääset hyödyntämään www.nextory.fi/kiirakirsikka

Toisaalta se mitä olen alkanut synnytyksessä jännittämään, on edellisviikoista voimistuneet reumakipuni. Nyt RV29 on alkanut olemaan reumatyypillistä alaselkä- & lonkkakipua. Ajoittain kävellessä tulee kipuvihlasu siten, että jalka meinaa pettää alta. Vaikka kuinka olen asennoitunut raskaudenaikaiseen lääkkeettömyyteen, silti väkisinkin pieni kivunpelko nostaa päätään. Vaikka kivun nyt siedänkin, siedänkö mahdollista reumakipua yhdistettynä synnytykseen ja synnytyskipuihin? Ajatuksena se tuntuu ylitsepääsemättömän kamalalta, asialta, joka pelottaa ja jännittää. Toki samalla optimistinen puoleni yrittää alitajunnassa toitottaa, että tilanne ehtii muuttua vielä monta kertaa ja että kaikki tulee menemään hyvin, niin kuin varmaan meneekin. Kuitenkin mitä pidempään kivut kestävät, sen vaikeammaksi ja työläämmäksi oma henkinen psyykkaus käy.

Kakka asioita

Nyt kun kesä on parhaimmillaan ja omatkin työkiireet ainakin osittain helpottaneet, huomaan rauhallisempien aamujen edistävän suolen toimintaa. Tää tuntuu niin ihanalta, sillä lähes koko raskauden ummetus on vaivannut enemmän tai vähemmän. On aika iso kontrasti siihen, että normaalisti vatsa toimii vähintään 1x/vrk ja raskauden aikana taas joka toinen tai joskus jopa joka kolmas päivä. Kyllä siinä vähän tukalat oltavat tulee. Rento mieli rennompi suolisto ja sen parempi toimintaa, näin se varmaan kuitenkin on, onhan suolisto yhteydessä myös aivoihin. Kannattaa siis relata ja lomailla raskauden aikana jos mahdollista!

Ensimmäinen vaikeampi viikonloppu

Kesästä päästään lomaan ja ruisrockiin. Ehkä ensimmäistä kertaa raskauden aikana tulee pieni FOMO. Vaikka kaverit pyysivätkin mukaan, en halua olla hidastamassa siellä kenenkään menoa ja meininkiä. Samalla vaikka ajattelen, että myös raskaana voi tehdä lähes mitä vaan mitä normaalistikin tekisin, enkä todellakaan halua olla se tyyppi joka jää kyhnöttämään kotiin, samaan aikaan toinen puoli päässä moralisoi sitä, ettei festarit ole raskaana olevan paikka. Tai ehkä ei edes oma moralisointi, vaan se miten ympärillä olevat tuntemattomat reagoisivat siihen, että heiluisin kavereideni mukana. Vaikka samaan aikaan haluan olla se, joka kursailematta tekee just mitä tekee, vaikka raskaana. Toisaalta tietää, ettei kaikki ole niin avoimia ja avarakatseisia, eikä jaksa turhaa mulkoilua tai kommentointia. Joka tapauksessa, kun seuraa lähes koko tuttavapiirin + somen elämää ruississa, kyllä se vähän kirpasi. Toisaalta olin tätä odottanutkin ja yllättynyt ettei vastaavia fiiliksiä ole tullut juuri aikaisemmin. Jos raskauden aikana selviää vain muutamalla FOMO fiiliksellä, musta se on kuitenkin aika hyvin.

Liikkeiden muuttuminen

Selkeästi myös liikehdintä on alkanut muuttumaan erilaiseksi. Meidän vauva on liikkunut läpi odotusajan hyvin runsaasti, eikä onneksi sen puolesta ole tarvinnut olla huolissaan. Nyt voimakkaat potkut on muuttunut lähinnä muljumiseksi, toki edelleen hyvin voimakkaaksi sellaiseksi. Välillä koko maha heiluu puolelta toiselle ja tuntuu että kääntyy melkein ympärikin. Mahassa on nyt myös selkeitä kovia kohtia, ei vain kohdun kovettumaa, vaan selkeitä ruumiinosia on tunnusteltavissa. Jännityksellä odotan miten liikkeet muuttuvat, kun nyt jo mahaa vispaa kuin viimeistä päivää.

Hyvästi hyvät yöunet

Yöt on alkanut menemään alamäkeen. Nukun noin 2h pätkissä ja noin 2-3 pätkää per yö. Herään öisin mystiseen yläselän/lavan sisäreunan kipuun, joka suorastaan salpaa hengityksen, jos yrittää syvään hengittää. Ja vaikka voisi luulla, että kipu liittyy reumaan, sanottakoon ettei reumani oo koskaan oireillut muualla kuin alaselässä ja lonkissa. Yöllinen kipu on niin kovaa, etten pysty kunnolla nukkumaan sen jälkeen tai ainakin se vaati tunnin parin pyörimistä jumpaten ennen kun saan haettua sängyssä uudelleen kivuttoman asennon. Koska yöllä valvotaan, menee aamut usein tosi myöhäisiksi, ellei toki ole valmennusaamuja, jotka pakottaa ylös tiettyyn aikaan.

Jos jotian positiivista haluaa kaivaa, niin ainakaan tulevat yölliset herätykset ei tuu puskista. Toisaalta olisi se mukava nukkua vielä kun voi. Toivon todella ettei yöllinen selkäkipu jatku loppuun saakka ja vaihe on ohimenevä.

RV30

Isoin asia tällä viikolla on ollut se, että olen ymmärtänyt mitä on harkkasupistukset. Vähän naurattaa ja nolottaa kertoa tää julkisesti. Olen ihmetellyt, kun ihmiset valittaa harjoitussupistuksista ja miettinyt vain, että oompas onnekas kun mulla ei ole mitään sellaisia. No onhan mulla. Vasta kun mun tuttu instassa demonstroi storyssään, miltä konkreettisesti näyttää kun kohtu kovettuu ja supistuu versus kun maha on joustava. Tällöin tajusin, että joo, onhan mulla samaa, mutta en osannut yhdistää sitä supistukseksi. No onneksi ne ei ilmeisimmin vaikuta mihinkään, koska mulla ne ei ole häiritseviä tai kivuliaita.

Muutoin tähän viikkoon ajoittui taas etävalmennus, tällä kertaa aiheena parisuhde & seksuaalisuus. Valmennuksessa oli paljon puhetta vuorovaikutuksesta ja kommunikaation tärkeydestä, joka ei sinänsä tule yllätyksenä. Ehkä muutama merkittävintä asia koko valmennuksesta jotka jäivät mieleen oli seuraavat:

Kommunikoikaa kaikesta suoraan ja avoimesti.
Seksuaalisuudella luodaan ja syvennetään parisuhdetta. Keskustelkaa myös tästä aiheesta, sillä seksuaaliset tarpeet muuttuvat raskaudenaikana ja/tai sen jälkeen ja näiden suhteen tulee erilaisia vaiheita.
Keskittykää suhteessa myös siihen mikä on hyvää ja ihanaa, ei vain siihen mikä on huonosti. Negatiivisuus ruokkii negatiivisuutta ja se ei edistä parisuhteen hyvinvointia.
Parisuhteen hyvinvointi lähtee yksilöhyvinvoinnista. Panostakaa myös siis yksilölliseen hyvinvointiin koska se heijastuu kaikkeen.

Meille molemmille hyvinvointi lähtee siitä, että päästään liikkumaan, se on meidän henkireikä. Ollaankin puhuttu siitä että tullaan järjestämään molemmille omaa aikaa siten, että molemmat pääsee treenaamaan. Lisäksi ollaan järjestetty asiat siten, ettei oman treeniajan saaminen vaadi välttämättä sen isompia ponnisteluita, vaan kotoa löytyy erilaista välineistöä, jotta liikkumaan pääsee myös matalammalla kynnyksellä. Toki hyvinvointi on yksi meidän molempien ohjaavista arvoista, joten varmasti tullaan liikkumaan yhdessä myös perheenä jo pienestä pitäen.

RV32 – Reissu portugaliin

Arvoin pitkään sitä, uskallanko lähteä vuosi sitten varaamalle portugalin reissulle. Koska raskaus on kuitenkin edennyt normaalisti ja lääkäri antoi luvan, päätettiin lähteä reissuun. Turvaa matkustamiseen toi kuitenkin se, että portugali on Euroopassa ja lentomatka kuitenkin kohtuullinen. Lisäksi hankin eurooppalaisen sairaanhoitokortin, joka muuten kannattaa jokaisen vähänkään reissaavan hankkia ilmaiseksi kelasta. Toki tarkistin myös, että matkavakuutukset ovat kunnossa. Lisäksi ostin lentokoneeseen tukisukat ja pyrin olemaan koneessa liikkeellä normaalia enemmän.

Reissu meni kokonaisuudessaan hyvin, toki ihan samaan tahtiin en pystynyt sykkimään kuin ehkä normaalisti. Pystyin kuitenkin nauttimaan reissusta, nähtävyyksistä ja lämmöstä ilman ongelmia. Toki päivinä, joina tehtiin päiväretkiä, huomasin vatsan kovettuvan herkemmin ja teki mieli tukea mahaa omilla käsillä. Kuitenkin kovettuminen oli kivutonta ja sen puolesta vaaratonta, joskin epämukavaa. Nyt alkaa huomaamaan sen, että pidempikestoinen pystyssä olo ja liikkuminen vaatii vastapainoksi lepäämistä ja makaamista. Oli kuitenkin ihana tehdä vielä viimeinen matka yhdessä puolison ja ystävien kanssa ennen vauvaa.

Liikuntaa pystyy edelleen harrastamaan hyvin, tosin huomasin, että kahden tunnin padel oli puolestaan jo liikaa ja se aiheutti ensimmäistä kertaa raskaudenaikaisia liitoskipuja. Pari päivää oli ikävää kipua nivusissa, etenkin kun lähti liikkeelle tai kääntyi sängyssä. Ehkä sen olisi voinut järjelläkin päätellä, että parin tunnin treenit on jo tässä kohti liikaa, mutta minkäs teet kun innostus ottaa vallan.

Fyysisiä muutoksia ja fiiliksiä

Ulkoisesti maha on jo sen verran pinkeä, että napa ei ole enää kuopalla vaan se on vain tasainen tumma piste vatsalla. Ensimmäistä kertaa myös jalkojen yökramppailut on tullut kuvioihin ja herännyt muutamana yönä niin koviin suonenvetoihin, ettei ole auttanut muu kuin nousta ylös sängystä venyttämään pohkeita. Huomaan myös kaipaavani itse ihokontaktia ja puolison läheisyyttä normaalia enemmän. Ensimmäistä kertaa tunnistin myös vauvan hikottelun, joka tuntuu hassuna jatkuvana mahan nykimisenä.

RV33 – Isyyden tunnustaminen

Reissun jälkeen oli neuvola, jossa suurimpana asiana isyyden tunnustaminen. Tämä aiheutti paljon ihmetystä instagramissa. Isyys siis tunnustetaan neuvolassa allekirjoittamalla paperi, mikäli lapsi syntyy avioliitottomaan suhteeseen. Mikäli olette avioliitossa, isyyttä ei erikseen tunnusteta. Tunnustaminen ei tosin ollut paperin allekirjoittamista suurempi seremonia ja samassa yhteydessä oli perusneuvolakäynti.

Edelleen vauva kasvaa hieman alakäyrillä, tosin osittain voi olla asennosta johtuvaa. Vauva on viistotarjonnassa ja se selittää uudet tuntemukset kyljissä. Jo jonkin aikaa on tuntunut siltä, että kyljet repeävät. Sen lisäksi olen alkanut saamaan erittäin kipeitä potkuja kylkiin. Ainakaan ei edelleenkään tarvitse stressata sitä, etteikö vauva liikkuisi.

Tahti hiipuu

Tahti alkaa selkeästi hiipumaan. Jos on koko päivän kestäviä menoja, se kostautuu seuraavana tai seuraavina päivinä, jolloin onkin täysin väsynyt olo. Kotoilu alkaa hiipuvaan tahdin myötä tulla tutuksi ja samalla lisääntyvä makoilu. Tästä huolimatta päätin uhmata oloa ja lähdin ystävien kanssa yhdeksi päiväksi FLOW festareille, lähinnä siksi että sijainnin vuoksi pääsi kotiin juuri silloin kun siltä tuntui. Festareilla oli kivaa, joskin istumapaikkoja tänä vuonna yllättävän vähän ja se tietysti tuntuu kropassa. Kahta päivää ei olisi kuitenkaan pystynyt enää ”bailaamaan”. Festareilla sai paljon katseita niin kuin osasinkin odottaa mahani kanssa. En osaa sanoa koinko katseet kivoina vai kiusallisina, ehkä vähän molempina.

Nivelet on alkanut naksumaan ja poksumaan, oikeastaan kauttaaltaan. Nivelten poksumiseen lienee syynä niiden löystyminen. Etenkin öisin ja aamuisin kun liikahtaa sängystä, kuulostaa siltä kun en olisi liikuttanut vartaloa vähintään vuosiin.

RV35 – Kiputuntemukset lisääntyy

Jos aikaisempina viikkoina on ollut erilaisia orastavia kiputuntemuksia, nyt niitä on jo selkeästi enemmän. Yöt ovat entistä huonompia ja edelleen herään mystiseen ja suorastaan lamaannuttavaan rintarangan kipuun. Kävinkin neuvolalääkärin suosituksesta fysioterapeutilla. Käynnistä ei ollut varsinaisesti hyötyä, sillä tiesin että olen koittanut jo kaiken minkä itse pystyy tekemään, olenhan itsekin fysioterapeutti ammatiltani. Päkiät ja jalkapohjat ovat myös alkaneet oireilemaan kivulla. Jalat tuntuvat turvonneilta, joskaan ne ei vielä näytä ulkoisesti siltä. Selkäkivun lisäksi myös järkyttävä lonkkasärky on iskenyt päälle, se tosin tuntuu reumatyypilliseltä tutulta kivulta.

Vauva ja vatsa kasvaa ja se vaikuttaa ruokahaluun. Vatsa on niin pinkeä, ettei tee mieli syödä tai juoda mitään. Samaan aikaan jos sitä ei tee, tulee taas orastavaa pahoinvointia. Varmaan pitäisi olla jatkuvasti puputtamassa jotain pieniä välipaloja, mutta mulle se on jotenkin ärsyttävän hankalaa. Painoa on tullut tässä vaiheessa + 10 kg. Tavallaan se on se ja sama, toisaalta se aiheuttaa ristiriitaisia fiiliksiä kun vuosikausia totuttu kymmenluku vaihtuu toiseen. Mutta toisaalta ei tunnu missään, koska tiedän että kehoa pystyy synnytyksen jälkeen kyllä halutessaan muokkaamaan. Itselle tärkeintä koko raskauden aikana on ollut se, että pääsee ja pystyy liikkumaan eikä varsinaisesti se, paljonko painoa kertyy. Mutta kyllä se lisääntyvä paino alkaa yhä enemmän tuntumaan kaikissa toiminnoissa.

Ristiriitaisia fiiliksiä

Samaan aikaan en halua raskauden vuoksi lopettaa elämästä ns. normaalia elämääni, mutta toisaalta soimaan itseä siitä, että nyt pitäisi enemmän rentoutua. Ehkä paine tulee osittain siitä, kun ympärillä ja erilaisissa ryhmissä toitotetaan jatkuvasti sitä, että nyt on levättävä kun voi. Samaan aikaan tulen hulluksi, jos vain makoilen kotona Ja jos en makoile vaan teen asioita, koen olevani itsekäs. Kauhean ristiriitaista!

Hassuja fiiliksiä herättää myös muutaman päivät, joina olen selkeästi kokenut olevani herkempi ja jopa itkuisempi. Tallaiset selkeät itkuherkät päivät on jotain uutta, mitä ei ole aikaisemmin ollut. Tähän saakka en ole kohdallani huomannut erityisempiä hormoneista johtuvia tunteiden vaihteluita, vaikka niistä paljon puhutaankin. Toki tiedä mikä osuus liittyy hormoneihin ja mikä siihen, että öisin tulee nukuttua laittoman vähän.

Vihdoin saatiin käytyä myös synnytysvalmennus etänä. Myöskään tämä valmennus ei tuonut itselleni mitään mullistavaa uutta. Sen sijaan valmennus loi lisää paniikkia puolisolle, joten sen puolesta olisi voinut olla käymättä. Ei vaan, haha! Ihan hullua että ollaan jo lähes viimeisissä viikoissa ja pian vauva alkaa olemaan jo täysiaikainen. Edelleen aika kuluu todella nopeasti ja pitää varmaan alkaa orientoitumaan kodin laittoon.

Kiira