Rv 14 – 17 Elämä voittaa, Raskauspäiväkirja osa 5

Seuraavat fiilikset ovat rv 14 – 17 (30.3 eteenpäin), jolloin suurin pahoinvointi alkoi helpottumaan sekä energiaa alkoi pikkuhiljaa riittämään muuhunkin kuin töissä käymiseen sekä nukkumiseen. parempien vointien myötä aloin tuntemaan itseäni taas enemmän normaalimmaksi, omaksi itsekseni.

Vaikka energiat eivät olekaan samaa luokkaa mitä normaalisti, nyt pystyy edes miettimään muutakin kuin töitä ja nukkumista. Aloin aktivoitumaan taas niiden asioiden osalta, jotka tuottavat iloa ja hyvinvointia eli pääsin vihdoin paremmin treenirytmeihin kiinni.

Liikunta

Rv 14 eteenpäin treenirintamalla sujuu energian suhteen paremmin ja pystyn edelleen aika monipuolisesti liikkumaan. Tietyt liikkeet kuten leuanveto alkaa kuitenkin tuntumaan ei pahalta, mutta oudolta. Muutoinkin kaikki liikkeet, joissa selkä ojentuu voimakkaasti (kuten penkkipunnerrus), tuntuu epämiellyttäviltä. Huomaan nyt myös selkeästi eron suoranvatsalihaksen toiminnassa, muun muassa silloin, kun nousee selinmakuulta ylös. Ei ole enää niin terävää ja vaivattoman tuntuista. Sykeet ovat edelleen normaalia korkeammat ja nousevat normaalia herkemmin, mutta se tuskin tulee muuttumaan raskauden edetessä, päinvastoin. Yllättävän hyvin siedän kuitenkin korkeampia sykkeitä, eikä ne aiheuta pahoinvointia tai muita epämiellyttäviä tunteita. Hyvillä fiiliksillä olen siis pystynyt tekemään myös korkean sykkeen harjoituksia, toki intervalli tyylisesti välillä sykettä tasaten.

Ensimmäinen kahvi kuukausiin

Erityisesti elämä voittaa fiilis tulee siitä, että pystyy treenaamaan taas ja sen kautta tuntee pääsevänsä kiinni omiin normaaleihin rutiineihin. Sen lisäksi pahoinvointi alkaa VIHDOIN helpottumaan rv 14 jälkeen ja ruoka maistumaan. Nyt aamuisin selviää jo ilman, että mehua on työnnettävä kurkusta alas jo sängyssä, ettei oksetusta tulisi ja pääsee tekemään aamutoimet. Aamupahoinvoinnit on olleet ihan hirveitä, kun tuntee jo silmiä avatessa oksettavan olon. Vaikka satunnaisia pahoinvointeja vielä on, olen enemmän kuin kiitollinen siitä, että suurin osa aamuista on siedettäviä. Myöskään kahvi ei enää ällötä ja join jo ensimmäisen kahvin pitkään aikaan, ah se oli NIIN ihanaa!

Toinen neuvola

Toisella neuvolakäynnillä kuulumisten ja voinnin kartoituksen lisäksi otettiin verenpaineet, paino, virtsan glukoosi & proteiinit sekä itselle tietenkin se eniten mieltä rauhoittava asia, eli kuunneltiin vauvan sykkeitä. Sykkeiden kuuntelu on aina se odotetuin asia, joka tuo mielenrauhaa sille, että raskaus etenee ja tyyppi on edelleen elinvoimainen kohdussa.

Omat verenpaineet olivat alhaiset, tosin se taitaa olla muutoinkin oma perusominaisuuteni. Vaikka koen matalista verenpaineista johtuvaa huimausta muutoinkin, nyt raskauden myötä huimaus on lisääntynyt todella paljon. Onneksi vaiva on lähinnä epämukava eikä vaarallinen. Paino sen sijaan ei ole noussut edellisestä neuvolasta, vaikka sikiön kasvun myötä painoakin pitäisi alkaa pikkuhiljaa kerryttämään. Vaikken ota tästä vielä stressiä, en voi sille mitään, että asia pyörii takaraivossa mielessä siksi, että jokaisella ultrakäynnillä yms. on korostettu sikiön pienuutta raskausviikkoihin nähden. Myös hemoglobiini huitelee jo viitteiden alarajoilla, vaikka ollaan vielä suhteellisen alkuvaiheessa. Vielä tähän ei kuitenkaan sen suuremmin tartuta, kuin kannustettu aloittamaan halutessaan lisärauta, jos energiat alkavat tästä hiipumaan.

Keholliset muutokset

Ulkomuodollisesti ei erityisempiä muutoksia. Tuntuu jopa, että vatsa on pienempi kuin alussa, johtuen ehkä nesteiden ja turvotuksen laskusta, jota aluksi oli hyvin voimakkaasti. Toisesta paikasta turvotus helpottaa, toisessa paikassa tunne lisääntyy. Uutena outona oireena havahduin siihen, että alapää tuntuu turvonneen paineiselta, vaikka ulkoisia muutoksia en olekaan havainnut. Lisäksi havahduin normaalia voimakkaampaan valkovuodon erittymiseen. Onneksi google tietää kertoa sen olevaan normaalia ja liittynee myös hormonaalisiin muutoksiin, estrogeenin lisääntyessä ja vaikuttaessa limakalvoilla. Onneksi ei siis mitään vakavaa, joskin uutta ja hieman epämieluisaa. Empä ole tällaisestakaan sivutuotteesta aikaisemmin kuullut tai lukenut, joten siksi kerron sen myös täällä, jos joku esikoista odottava ja samoilla viikoilla ja oireilla oleva sattuisi lukemaan juuri tätä kirjoitusta, heh!

Pienistä uusista ”oireista” tai liitännäisasioista huolimatta nautin ja fiilistelen nyt enemmän kuin mitään kohenevaa oloa, lisääntyvää energiaa, treenirutiineihin kiinni pääsemistä sekä tietenkin aamukahveja. Elämä alkaa voittaa ja se on ihanaa!

<3

Kiira