Raskaana – toisen odotusajan Q&A

Samaan aikaan ihanaa ja huojentavaa paljastaa olevansa raskaana. Toisaalta taas hirmu jännittävää ja vähän stressaavaakin. Olin varma siitä, että uudelleen raskautuessani kertoisin asiasta varmasti heti, sillä vertaistuellisessa mielessä onhan matkaa mukavampi seurata alusta kuin puolivälistä alkaen. Toinen odotus on ollut kuitenkin henkisesti vaikeampi kuin ensimmäinen, lieneekö syy ympärillä olevien ikävien kokemusten, vaiko menettämisen pelon, sillä nyt tietää konkreettisesti mitä on pelissä, vai sekä että. Ensimmäinen synnytys jätti myös ikäviä jälkiä, joiden vaikutusta on vaikea olla huomioimatta.

Raskaus uutisen myötä sainkin paljon onnitteluita ja kysymyksiä, (kiitos paljon niistä) joten lähdetään heti kysymysten ja vastausten pariin.

Millä raskausviikolla olen nyt? Miten olen voinut?

Olen juuri ylittänyt raskauden puolen välin eli 20 + viikoilla. Tämä viikko on ensimmäinen viikko, kun en ole oksentanut kertaakaan, eli kohti parempia vointeja. Alussa ei ollut mitään, noin viikolla 7–8 alkoi pahoinvointi ja oksentelu.

Mitkä keinot auttoivat mua alkuraskauden pahoinvoinnin yli?

Pahoinvointi on kestänyt mulla tosiaan tänne puoleen väliin saakka. Nyt uskallan toivoa, että olot on helpottamaan päin. Mulla pahimmat olot ovat olleet aina aamuisin ja näiden pelastus on ollut mehu, jota oon juonu käytännössä heti sängystä noustua tai joskus puoliso on kiikuttanut mehua sänkyyn, jotta pääsen sieltä oloissa ylös nousemaan. Myös lasten smoothiepussit, Elovenan välipalapatukat ja hedelmät on ollut pelastus ja niitä onkin ollut aina repuissa hätävarana mukana.

Miten uskaltauduimme yrittämään lasta tässä maailmantilanteessa (sota & ilmastonmuutos)?

Kieltämättä on vaikea olla miettimättä nykyistä maailmantilannetta ja sotaa. Maailman ikävistä asioista huolimatta mun on vaikea elää tulevaisuudessa, sitten jos ja kun asiat on niin tai näin… En tiedä olenko itsekäs, lapsihaave voittaa mulla kuitenkin pelot ja huolet, vaikka niitä onkin. 

Millaiset olivat raskautumisen ensimmäiset oireet?

Ensimmäiset oireet olivat korkeampi syke, kylmyys sekä painonnousu. Mulle kroppa ja sen toiminta on isossa roolissa, niin mun ammatin kuin harrastusten myötä. Olen siis hyvin tietoinen sen toiminnasta ja siitä mikä on ”normaalia” ja mikä poikkeavaa. Paljon jo ennen positiivisen raskaustestin tekemistä sanoinkin mun tennisryhmäläisille sykkeen olevan poikkeuksellisen korkea rasitukseen nähden. Vaikka sama tapahtui myös ensimmäisen raskauden kohdalla, aavistelin ennemmin flunssaa kuin tulevaa positiivista yllätystä.

Heti kun mulla tuli ensimmäiset vilunväreet, tiesin olevani raskaana! Raskautumisen myötä mä oon aina ihan jäässä, siis niin jäässä, että nukun pitkät vaatteet, villasukat ja mielellään kaksi peittoa päällekkäin.  Kyseinen kylmyys jatkui mulla aika pitkään, melkeen toiseen komannekseen saakka. Myös paino nousee mulla herkästi muutamallakin kilolla raskautuessa, toki tasottuu sitten myöhemmin.

Kestikö raskautuminen pitkään / oliko se helppoa?

Tällä kertaa ei kestänyt! Ensimmäistä yrittäessä meni pitkään, yli vuosi kun mun hormonitoiminta tasottui ehkäisypillereiden käytön lopettamisen jälkeen. Oli monen monta pettymystä ja malttamatonta kiertoa ennen, kun meitä onnisti tarkan ovulaatiotikuttamisen seurauksena. Esikoisen synnytyksen jälkeen tiedettiin, että jossain kohti toivotaan hänelle sisarusta, enkä aloittanut hormonaalista ehkäisyä uudelleen. Noin vuoden kestänyt imetys piti mun kuukautiset poissa ja imetyksen loputtua meni muutama kierto ennen kierron tasaantumista, jonka jälkeen sitten meitä onnistikin yllättävän nopeasti.

Rehellisesti, pelkäsin pitkään kaatuiko sisarushaaveet ikävään ja komplikaatioiseen synnytyskokemukseen. Synnytyksen jälkeen oli tosi vaikea kuvitellakkaan uuden yrittämistä tai ennemminkin mahdollista toista synnytystä. Pitkään se oli mulle liikaa, kunnes päätin, etten halua antaa tässäkään tapauksessa pelolle, ahdistukselle ja ikäville kokemuksille niin paljon valtaa, että niiden vuoksi luopuisin näinkin isosta haaveesta. Nyt mulla on siis 9kk aikaa käsitellä edellinen synnytys ja valmistautua tulevaan, hyvin erilaiseen synnytykseen.

Suuntaanko alatiesynnytykseen vai sektioon?

Pelkästään tämän kysymyksen kirjoittaminen tähän blogiin nostaa mulla edellä mainitun vuoksi palan kurkkuun – surusta, pettymyksestä ja vähän myös pelosta. Toive olisi ollut synnyttää alateitse niin kuin ensimmäisessäkin. Kuitenkin kaikki alan ammattilaiset ovat suositelleet seuraavaksi synnytystavaksi suunniteltua sektiota uusinta komplikaatio riskien vuoksi, joten suunniteltu sektio se hyvin todennäköisesti tulee kohdallani olemaan.

Miten toinen odotus eroaa ensimmäisestä odotuksesta?

Musta on ollut hauska lukea mun ensimmäisen odotuksen päiväkirjamerkintöjä täältä blogista ja verrata niitä tähän toiseen odotukseen. Täytyy sanoa kyllä, että aika samalla kaavalla mennyt nyt mitä ensimmäisessäkin. Käy ihmeessä siis lukemassa mun raskauspäiväkirjamerkintöjä, jos viikko kohtaiset fiilikset ja muutokset kiinnostaa.

Suurimmat eroavaisuudet ovat olossa. Esikoista odottaessa mulla oli jatkuva kokopäivän kestävä pahoinvointi, en kuitenkaan oksentanut muutamaa kertaa lukuun ottamatta. Tässä raskaudessa olen oksentanut taas melko paljon. Niitä hyvin heikkoja päiviä on kuitenkin aina seurannut joitain kohtalaisia päiviä, ja oksentelusta huolimatta koen tämän olevan helpompaa kuin jatkuvan pahoinvoinnin, josta ei saa päiväksikään armoa.

 Tässä raskaudessa stressiä on tuottanut edessä oleva istukka, jonka vuoksi en ole tuntenut liikkeitä samalla tavalla kuin esikoisessa, jonka aktiivinen liikkuminen toi mielenrauhaa. Olen toki tuntenut joitain liikkeitä, mutta hentoja ja harvakseen. Ensimmäisessä raskaudessa mulla tuli uniongelmat ja mystiset lapa/selkäkivut vasta viimeisellä kolmanneksella. Nyt olen kärsinyt uniongelmista lähes alusta-alkaen ja myös mystinen lapa/selkäkipu on saavuttanut mut huomattavasti aikaisemmin. Tässäkin raskaudessa siis piikkimatto on ollut mun paraskaveri, jonka kanssa öisin vietetään paljon yhteistä aikaa.

Minkälainen ikäero lapsilla tulee olemaan? Ajatuksia pienestä ikäerosta?

Mikäli kaikki menee loppuun asti toivotusti, ikäero tulee olemaan 1 v 10kk. Mulla ei ole erityisempiä ajatuksia pienestä ikäerosta, muuta kuin että pieni ikäero oli toivottua. Varmasti tulee olemaan mielenkiintoisia hurlumhei aikoja, mutta en jotenkin osaa stressata tätä etukäteen. Muutenkin elämässä oon aika luottavainen siihen, että tulee mitä tulee, kaikkeen sopeutuu tavalla tai toisella. Ikäeroakin enemmän mua mietityttää se, jos ei löydetä/saada uutta mieluisaa asuntoa kesään mennessä. Vajaa 50 neliötä kahden lapsen ja urheilevan aikuisen (pyykit & muut kamat) kanssa on varmasti melko mielenkiintoinen yhtälö, joskin tähänkin sopeutuu pakon edessä. Mutta asunto-onnea otetaan mielellään vastaan, heh!

Jännittääkö lapsen tai vauvan nukkuminen nyt kun tulee kaksi pientä lasta? Mikä on esikoisen unen tilanne?

No tavallaan ei jännitä.  Voi olla, että jälkeen päin luen tätä kirjotusta ja mietin miten utopistisen optimistinen olinkaan. Meillä unet on olleet se suurin haaste, niin itsellä raskaana kuin lapsen syntymän jälkeen, joten unihaasteita on ollut enemmän ja vähemmän koko ajan, joten niihin on jollain tasolla jo totuttu (valitettavasti).

Esikoisen unihaasteet me ratkaisimme perhepedillä. Tultiin siihen tulokseen, että kaikki saa vähän enemmän nukuttua, jos lapsi nukkuu meidän välissä. Tässä on toistaiseksi pysytty, vaikka meille tarjottiinkin apua sairaalan unikoululla. Päiväkodissa esikoinen nukkuu kuulemma hienosti päiväunia ja pystyy myös itsenäiseen nukahtamiseen. Olemme siis todennut unihaasteet liittyvän siihen, että hän yksinkertaisesti kaipaa meidän lähellä oloa vielä toistaiseksi. Esikoinen ei ole koskaan viihtynyt pinnasängyssä. Uskon ja toivon että hänen itsenäinen nukkuminen parantuisi sängyn vaihdon (juniorisängyn) myötä. Ongelmaksi vain tulee se, ettei sängynvaihdos vielä onnistu nykyisen asuntomme neliöiden vuoksi. 

Millaisia treenejä olen jaksanut vielä tehdä? Miten treenaamistani on joutunut muokkaamaan?

Ensimmäisen kolmanneksen aikana, vaikka periaatteessa ei olisi mitään fyysisiä rajoituksia, oksentaminen vei veronsa ja pystyin liikkumaan omaan normaaliin määrään melko vähän. Nyt olojen helpottuessa energiat alkaa paranemaan ja sen myötä myös treenien määrä lisääntymään.

Juoksua pystyn edelleen harrastamaan, joskin pitkät peruskuntolenkit ja vauhtikestävyys treenit olen jättänyt pois. Tennistreeneissä käyn edelleen viikoittain, veikkaan että noin kuukaudenpäästä nekin jäävät tauolle. Crossfittiin en ennättänyt palaamaan tai halunnut, sillä turhaan menisin sinne skaalaamaan treenejä helpommaksi, kun pysty tekemään tehokkaammin, turvallisemmin ja kokonaisvaltaisemmin kuntosalilla. Kuntosaliliikkeissä en ole joutunut tekemään vielä erityisempiä muutoksia yksittäisiä liikkeitä lukuun ottamatta, kuten vaikka tuettu T-tankosoutu isoilla painoilla painaa ikävästi vatsaa ja sen vuoksi mm. se on jäänyt pois. Ohjatessa tulee leuanvetoja näytettyä opastuksen myötä, mutta omista treeneistä olen nekin jättänyt pois. Muutoin kaikki perus kyykyt, maastavedot, työnnöt yms. kuuluu edelleen ohjelmistoon, toki maltillisemmalla intensiteetillä.

Tuleeko vauva näkymään somessa? Tiedättekö sukupuolen ja onko nimi jo päätetty?

Vauva tulee näkymään somessa samalla tavalla kuin esikoinen silloin ja nyt. Tuskin siis näkyy kasvokuvia, jos nyt ei ihan vastasyntyneenä lasketa, piirteet siitä muuttuu kuitenkin isosti. Sukupuolen tiedämme ja myös nimi etunimi on valmiina. Nimi on saman tyylinen kuin esikoisella, tavallaan tavallisen kuuloinen ja ”suomalaisen suuhun sopiva”, mutta kuitenkin hieman erikoisempi. Luonnollisesti näitä emme tule valitettavasti paljastamaan.

Onko lapsiluku nyt täynnä?

Tähän en osaa vastata. Mahdollisesti, kunhan tämä toinen tulokas saadaan ensin turvallisesti maailmaan. Pidätän kuitenkin oikeuden muutoksiin, heh!

Kiitos kysymyksistä ja ota mun instagram @kiirakirsikka seurantaan, jos aktiivisempi päivittely kiinnostaa. 

Mainos / *oma valmennus

Ps. Sen lisäksi että pyrin itse pysymään aktiivisena läpi odotusajan, teen myös raskaudenaikaista valmennusta etänä. Jos siis yksilöllisesti suunniteltu turvallinen treenaaminen odotusaikana kiinnostaa tai kaipaat synnytyksen jälkeiseen aikaan turvallista ohjaustaa treeniin paluuseen, klikkaa TÄSTÄ ja jätä sun yhteystiedot yhteydenottoa varten (*yhteydenotto ei ole sitova).

<3

Kiira