Rv 21 – 23 Rakenneultra, raskauspäiväkirja osa 7

Rakenneultra, Rv21

Rakenneultra on varmasti yksi raskausvaiheiden jännitetyin sekä odotetuin hetki ja vihdoin se koitti kohdallamme. Erityisesti meitä jännitti tietenkin se, että vauvalla on kaikki hyvin. Töiden vuoksi puolisoni ei päässyt rakenneultra käyntiin mukaan. Vaikka useissa vauvaryhmissä monet harmittelevat sitä, että joutuvat käydä yksin neuvolassa ja ultrissa, mua se ei ole varsinaisesti haitannut, sillä hän on muuten ollut niin hyvin ja ihanasti kaikessa mukana. Rakenneultra paljasti niin sukupuolen, mutta myös sen, että kaikki näytti kätilön mukaan normaalilta. Olen saanut läpi raskauden kuulla pienestä vatsastani ja vauvasta, mutta nyt vaikuttaisi siltä, että hän kasvaa lähes keskikäyrillä, huh! Ennen kun paljastan sukupuolta, sanottakoon se, etten rakenneultra käynnin yhteydessä halunnut itsekään tietää sukupuolta. Tämä siksi, että saisimme tiedon yhtä aikaa puolisoni kanssa. Pyysin siis kätilöä kirjoittamaan tiedon lapulle, jonka hän sitten tekikin.

Ahdistavat vauvaryhmät

Erilaiset verkostoitumis- ja tukiryhmät voivat parhaimmillaan olla korvaamattomia. Itseäni ryhmät lähinnä ahdistavat. Ahdistaa se, että raskaus on vasta noin puolessa välissä ja tuntuu että muut ovat jo sisustaneet lastenhuoneet, miettineet nimen ja vähintäänkin suunnitelleet ristiäiset ja hommanneet kaikki tarvittavat tavarat. Koko ryhmän meno pistää hengästyttämään, sillä itse vasta selviytynyt alkuvuoden pahoinvoinnista, sulattelen kaikkea tätä raskautta ja tulevaa vauvaa. Puhumattakaan siitä, että olisin tehnyt hankintoja. Myönnettäköön että hankinnat jopa alkuun ahdistivat. En pystynyt miettiä ostoslistaa saatikaan jotain lasten huoneen seinän väriä, huh!

Lisäksi ryhmissä oli omaan makuuni hieman mustavalkoinen meininki, joku suosittelee jotain jonka toinen taas täysin tyrmää. Olenkin kuullut lapsiin ja kasvatukseen liittyvien asioiden olevaan mielipiteitä herättäviä aiheita ja nyt pääsin näkemään tätä kiivasta tulitaistelua ryhmissä oikein olan takaa. Milloin joku lietsoo hysteriaa pinnasängyn reunapehmusteiden vaarallisuudesta ja toinen taas piikkimaton käytön aiheuttavan ennenaikaisen synnytyksen. Joku itkee vahingossa syödystä kielletystä ruuasta ja toisilla on jo veritulpat jalassa, kun ajatteleekin lentokoneella lentämistä. Itse kun koitan olla mahdollisimman stressaamatta ja lungisti uuden äärellä, kuitenkin tietoa hankkien ja maalaisjärkeä käyttäen. Liityin erilaisiin ryhmiin lähinnä kaipaamani vertaistuen toivossa, mutta päädyin aika nopeasti lopettamaan ryhmien seuraamisen.

Fyysiset muutokset ja olotila

Rv 21 tienoilla aloin tuntemaan epämukavaa painetta selinmakuulla, toki lyhyinä aikoina asento ei tuota ongelmia. Tässä vaiheessa esim. nukkuminen selin ei tunnu enää mukavalta. Lantion paine on alkanut myös lisääntymään edellisviikkoihin verrattuna ja juoksun olen jättänyt tennistä lukuun ottamatta kokonaan pois. Jostain syystä tenniksen nopeat pyrähdykset eivät tunnu pahalta, tasainen jolkotus sen sijaan tuntuu. Myös alaselässä on alkanut tulemaan pieniä kiputuntemuksia, erityisesti unilateraalisten eli yhden raajan liikkeitä tehdessä, joka erityisesti vaikuttaa treenaamiseen. Liikkua pystyn edelleen hyvin, tosin vain treenejä muokaten sopivaksi. Myös selän staattinen asento väsyttää selän selkeästi aikaisempaa nopeammin, vaikka maha vielä maltillinen onkin. Liekö siis reumasta johtuvaa, lääkkeen lopettamisesta johtuvaa vai vatsan kasvamisesta johtuvaa kipua, kuka tietää. Tajusin myös, että vasen korvani on lähes koko raskauden ollut lukossa. Siihen havahtuu aina silloin harvoin, kun se sattuu aukeamaan. Kaikkea ihmeellistä sitä voikin olla!

Rv 23

Vaikka alkuvuoden pahoinvointi onkin väistynyt, edelleen on yksittäisiä pahoinvointipäiviä. Muutamana päivänä myös liikkeet selkeästi vähentyneet, jotka aiheuttanut huolta. Ei ehkä muuten, mutta tyyppi on ollut muuten niin aktiivinen siitä lähtien kun liikkeitä olen tuntenut. Liikelaskennat tulivat tämän myötä tutuksi ja muutaman päivän hiljaisemman elon jälkeen liikkeet jatkuivat taas normaaliin tapaan, kenties asennosta johtuvaa liikehdinnän muutosta siis.

Vatsa on mielestäni myös kasvanut taas huomattavasti, ja sen myötä myös painoa tullut lisää. Yllättäen kyllä painonnousu ei edelleenkään hetkauta, eikä myöskään muuttuva vartalo. Isoin haaste tulee edelleen siitä, kun oma toimintakyky muuttuu normaalista totutusta ja se aiheuttaa henkistä kipuilua. Nyt huomaan myös työn vaikuttavan selkään. Pitkät valmennuspäivät ja jalkojen päällä koko päivän seisoskelu väsyttää alaselän ja turvottaa jalkoja, vaikkakin turvotus ollut maltillista. Huomaan tarvitsevani enemmän minitaukoja päiviin, jotta pääsee istumaan tai mielummin makaamaan, jotta saa lantionpohjan, vatsan sekä selän rennoksi.

Neuvola

Neuvolassa todettiin hemoglobiinin edelleen laskeneen viitteiden alas ja kehotettiin halutessani aloittamaan rautakuuri. Vaikka koen normaalia enemmän hengästymistä, väsymystä sekä huimausta, rautakuurin aloittaminen ei varsinaisesti houkuttele vielä tässä vaiheessa. Läpi raskauden suoliston toiminta on ollut muutenkin heikompaa, puhumattakaan siitä, että lisärauta saattaa aiheuttaa lisää ummetusta. Jokainen, joka on kärsinyt ummetuksesta tietää kuinka epämiellyttävän tukalaa se voi pahimmillaan olla. Ei kiitos! Toki käytössäni on ollut koko ajan raskaudenaikainen monivitamiini, sisältäen pienen rautalisän. Päätän siis odottaa seuraavaan neuvolaan ja katsoa pysyykö arvot vai tippuvatko ne entisestään.

Neuvolan parasta antia on vauvan sykeäänien kuuntelu, joka tosin kohdallamme on aina hieman haastavaa. Vauva potkii ja liikkuu niin aktiivisesti, että mittausta on aina vaikea tehdä. Toki muutaman liikkumattomamman päivän jälkeen olen vain enemmän kuin tyytyväinen liikehdinnästä, tietääpähän että kaikki on kunnossa. Jännityksellä odotetaan, kertooko vauvan nykyinen liikehdintä tulevan tyypin luonteesta ja aktivisuudesta.

Neuvolasta saatiin myös raskaustodistus, jolla päästiin hakemaan kelan avustuksia. Me päätimme ottaa rahallisen avustukesn äitiyspakkauksen sijaan, vaikka pitkään tätä asiaa punnittiinkin. Lähinnä siksi, koska olisihan se ollut mahtavaa päästä ensimmäistä kertaa itse hypistelemään omaa ikonista äitiyspakkausta. Päädyimme kuitenkin rahaan, sillä suurin osa pakkauksen sisältämistä tuotteita olisi ollut meille turhia. Tullaan saamaan niin paljon vaatteita ja asioita kierrätetysti siskoilta, ettemme varsinaisesti edes tarvitsisi enempää vaatteita. Yksittäiset puuttuvat asiat kuten kynsisakset, harja, liivinsuojukset, pyyhe yms. voidaan sitten hankkia tästä saadulla rahalla ja juuri sellaisina, joista me tykkäämme. Näin vältetään kaikkea ylimääräistä turhaa ja saadaan vain tarpeellinen kiva. Korostuen ehkä siksi että asuntomme ja sen säilytystila on hyvin rajallinen.

Sukupuolen paljastaminen

Sitten siihen minkä tiedän monia kiinnostavan eli sukupuolen paljastamiseen. Tosiaan sukupuolta ei vielä rakenneultra käynnillä tiennyt. Menin kätilön kirjoittaman lapun kanssa juhlakauppaan, josta hankin myyjän avustuksella konfetti tykin. Vietimme äitienpäivää yhdessä perheen kanssa vuokramökillä, jonne paljastusta suunnittelimme. Rakenneultrasta meni vielä siis monta päivää, ennen kuin paljastus tapahtui. Uteliaana ihmisenä pystyin odottamaan yllättävän hyvin, toisin kun suurin osa läheisistäni, jotka kyselivät koko ajan koska paljastus tapahtuisi. Mökilläkin paljastus siirtyi vielä extra päivällä, koska valoa ei ollut riittävästi kuvaamiseen. Ja kyllä, halusin paljastuksista itselleni muistovideon autenttisine reaktioineen. Vieläkin tulee itku kurkkuun videota katsoessa. Tulen jakamaan reaktion paljastus hetkestä myöhemmin instagramiin.

Odotamme siis poikaa. Niin jännittävää sanoa ääneen ja ihanaa, miten paljon tämäkin konkretisoi raskautta. Sen myötä ehkä ensimmäistä kertaa on myös herännyt fiiliksiä siitä, että nyt alkaa olemaan valmis ajattelemaan tai jopa hypistelemään erilaisia vauvan ja lasten juttuja. Itselläni ei ollut odotuksia tai toiveita sukupuolen suhteen, puoliso sen sijaan toivoi poikaa, vaikkakin yhtä toivottu ja rakastettu hän on sukupuolesta riippumatta. Mulla on kyllä jostain syystä ollut koko ajan poika fiilis, perustuen siis ei yhtään mihinkään, haha!

Vaikka tällä hetkellä toisen ihmisen nimestä päättäminen tuntuu ylittävän omat valtuuteni ja tuntuu täysin mahdottomalta tehtävältä, pitää alkaa fiilistelemään erilaisia nimi vaihtoehtoja.

Saa ehdottaa ja kommentoida jos siellä on kivoja poikanimiä listattuna omiin muistiinpanoihin, hih!

<3

Kiira